Kultapeileillä mielenrauhaa

Mikä olisikaan sopivampi aihe avata Glam Interiorsin glamouroosi blogisarja kuin kultakehyksiset antiikkipeilit. Nuo kullan eri sävyissä hohtavat ja sopivasti kaariensa uurteista kuluneet, perinteisen käsityön taidonnäytteet eivät jätä mieltäni rauhaan. Itse asiassa ei kulu päivääkään, etten koita bongata uutta kaunokaista netin antiikkitoreilta ja Facebook-kirppareilta. Taidan olla koukussa. En minä niitä kaikkia toki osta, mutta ihailen ja mallailen mielessäni niitä erilaisiin sisustuskohteisiin. Olen muuten oppinut, että italialaisilla löytyy asunnoistaan ja varastoistaan yhtä paljon antiikki- ja vintagepeilejä kuin suomalaisilla löytyy pirttikalusteita ja Ikean Kallax-hyllystöjä. Käykääpä vain katsomassa FB-kirppiksellä ja asettakaa alueeksi jokin italialainen kaupunki.

Mutta mistä tällainen addiktio kumpuaa? Äkkiseltään ajateltuna se ainakin liittyy kauneuden kaipuuseen, taipumukseeni nostalgisuuteen ja tarpeeseen ymmärtää historiaa ja etenkin kauneuskäsitysten historiaa. Pitempään pohdittuani ymmärrän sen myös liittyvän perinteisen käsityötaidon arvostamiseen. Tietotyöammattien ja tekoälyn aikakaudella tällaiset esineet, jotka ensinäkemällä luovat mielikuvan luonnonmateriaalin työstämisen pariin maadoittuneesta käsityöläisestä, luovat mielenrauhaa. Analyysini pohjamutiin päästyäni ymmärrän kultapeilien toimivan myös eskapismin eli todellisuuspaon välineenä - voin pitää psykologisen tauon arkitodellisuudesta, stressistä ja loskasäästä ja mieleni voi latautua. Kultapeilit kuuluvat samaan ”glamour eskapismin” työkalupakkiini kuin tv-sarjat Downton Abbey, Bridgerton ja Ihana Elisa.

Sitten on tämä sisustussuunnittelun näkökulma ja rakennusarkkitehtuurin eri vuosisatojen ja vuosikymmenten tyylisuunnat, joissa kaikissa peileillä on omat roolinsa ja paikkansa. Parituhatvuotinen keksintö, peili, on aikojen saatossa yhdistetty sieluun ja henkiin eikä ihme, että kaikki tunnemme Rooman ajan uskomuksen seitsemän vuoden epäonnesta peilin rikkoutuessa. Peilit olivat vielä pari vuosisataa sitten vain yläluokan hankintoja ja sosiaalisia statussymboleita. Renesanssin ajan Italiassa peili maksoi kolme kertaa Rafaelin maalauksen verran. Peileillä oli ulkonäön heijastamisen lisäksi tärkeä valaistusta tehostava vaikutus kynttilöillä valaistuissa tiloissa.

(Kuva: Copilot, 2025)

Kuuden kynttilän lumenit (6 lm) pystyi tuplaamaan peilin avulla, puhumattakaan kahdenkymmenen kynttilän kristallikruunusta riippumassa takan ylle sijoitetun peilin edessä. Todella hämärässä sitä kuitenkin tuolloin hiiviskeltiin verrattuna nykyaikaan. Peileillä luotiin tiloihin avaruutta ja tätä kikkaa hyödynnämme yhä. Omassa suunnittelussani sovellan mielelläni eri aikakausia samassa tilassa tuoden kokonaistyyliin kerroksellisuutta ja tarinoita. Antiikkipeili yhdistettynä moderniin sohvaryhmään luo jatkumoa historiaan kuitenkaan tekemättä tilasta museomaista.

(Kuva: Copilot, 2025)

Tällä johdannolla kultapeileihin kutsunkin Sinut seuraamaan blogejani, joissa tulen kertomaan yhden, Italian Genovassa sijaitsevan, 570-vuotiaan asunnon entisöinti- ja remonttiprojektista. Tulevissa projektikuvauksissa saattaa hyvinkin vilahdella myös kultapeilejä. Sisältövaroituksena kerrottakoon, että ”glamour eskapismin” lisäksi blogeissa tulee olemaan myös ankeaa realismia liittyen italialaiseen byrokratiaan ja remppa-arkeen. Sen silti jo varmasti arvasitkin.

Vinkkinä vielä, että kultapeilien metsästyksen ei tarvitse rajoittua nettiselailuun. Itse olen tehnyt Italiassa niin, että kun sopiva ehdokas löytyy, laitan ostohousut jalkaan ja matkaan outoihin paikkoihin tinkaamaan kauhtuneesta peilistä tai huonekalusta. Samalla näen uusia maisemia ja jos matkan varrelle osuu viinitila, aina parempi onni.

Palataan pian näihin reflektointeihin.

Nina